Tunnelma soppatykin ympärillä ei ollut huono. Lähinnä se oli odottava. Paikailla oli sosiaalidemokraatteihin sinänsä myönteisesti suhtautuvaa väkeä. Ihmiset tuntuivat miettivän, josko kannatuskäyrät nyt vihdoinkin lähtisivät ylöspäin, jotta kehtaisi taas tulla mukaan.
Sopan jälkeen siirryttiin ostoskeskuksen Basaariin kuuntelemaan Jutta Urpilaista ja helsinkiläisiä ehdokkaita. Olosuhteet olivat suorastaan ylelliset, koska niin monet pääsivät istumaan. Seisomapaikoillekin jääneet saivat olla lämpimässä.
Kuulin Mellunmäessä, että helsinkiläiset kauppakeskukset ovat kieltäneet poliittisten tilaisuuksien järjestämisen hulppeissa sisätiloissaan. Mellunmäen basaari oli poikkeus ja tilaisuus yhteinen paikallinen projekti. Sen avasi Mellunmäki-seuran puheenjohtaja, joka sanoi, ettei politiikka ole pahasta, ja Basaarissa järjestettäviin tilaisuuksiin on tulossa myös muiden puolueiden puheenjohtajia.
Politiikkaan ei suhtauduta Suomessa kansalaisyhteiskunnan luontevana osana. Se on tarkoitettu vain asiaan vihkiytyneille, jotka harjoittakoot menojaan syrjässä muiden katseilta. Minusta tuntuu, että muualla läntisessä Euroopassa tilanne on hieman toinen. Kun poikani opiskeli taannoin talvikauden Pariisissa, hän otti Helsinkiin palatessaan puolueen jäsenkirjan. Hän hoksasi Ranskassa, että fiksut ihmiset ovat poliittisesti aktiivisia.
Toinen suomalainen piirre on, että yksilökeskeinen vaalijärjestelmä ajaa ehdokkaiden tukiporukoita asemiin. Moikataan kyllä ja hymyilläänkin, mutta ilmassa alkaa olla jo varhain varauksellisuutta, joka voimistuu, mitä lähemmäksi vaalipäivä tulee. Sille ei voi mitään, että henkilövaali siirtää suuren osan taistelusta puolueiden sisälle ja tuo vaaleihin rahan mahdin. Työtoverini europarlamentissa eivät voineet käsittää, että ehdokkaat joutuvat Suomessa laittamaan omia rahojaan vaalityöhön sekä hankkimaan ulkopuolista rahoitusta. "Annathan jo persoonasi ja aikasi yhteiseen käyttöön", he sanoivat.
Kolmas Mellunmäen herättämä ajatus oli, että viisas ehdokas omaksuu kansalaisen kohdatessaan kuuntelijan roolin. Itse aikoinani erehdyin inttämään ihmisten kanssa, jos tunsin heidän olevan väärässä. Ehkä se oli yksi syy siihen, että poliittinen työni katkesi omasta mielestäni liian varhain.
Kuitenkin olen sitä mieltä, että kampanjoinnissa on raivattava tilaa puolueiden ja ehdokkaiden puheenvuoroille. Mellunmäessä ihmiset pääsivät kuulemaan, mitä SDP:n puheenjohtajalla oli sanottavaa. Siitä kiitos järjestäjille. Kättely, soppa ja ruusut eivät riitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti