lauantai 1. tammikuuta 2011

Sanat ovat tekoja

Vuoden vaihtuessa on luonnollista pohtia ajan rientämistä. Erityisen konkreettiselta se tuntuu ihmiselle, joka joutuu tunnustamaan, ettei enää ole mahdollista ajatella "sitten joskus". Se, mikä on tärkeätä, on yritettävä tehdä "tässä nyt". Vanhenemisen hurjuus on tulevaisuuden kutistuminen nykyisyydeksi.
Yksi mahdollisuus on jäädä miettimään unelmia, joista ei tullut totta, virheitä, joita ei voi enää korjata, vääryksiä, joita on tehnyt itse tai joiden kohteeksi on itse joutunut. Toivon, ettei tuo ole osani. Tahdon käyttää jäljellä olevan ajan mahdollisimman hyvin. On mietittävä, mikä on tärkeää.
Minulle on tärkeää taistella maailmanlopun profeettoja ja vihanlietsojia vastaan. Vaikka nuoruuden edistysusko on viime aikoina ollut kovalla koetuksella, en halua antaa periksi. Uskon, että esimerkiksi nettikeskustelun valtavirrasta poiketen suurin osa ihmisistä on järkeviä, suhteellisuudentajuisia sekä oikeuteen ja kohtuuteen pyrkiviä. Siksi pitäisi yrittää luoda tilaa mielipiteille, jotka karttavat yksinkertaistuksia ja kärjistyksiä. Siksi pitää työskennellä sellaisten poliitikkojen ja muiden mielipidevaikuttajien tukemiseksi, jotka eivät tyydy kurjuuden kuvaamiseen ja keinotekoisten vastakohtien rakentamiseen, vaan etsivät tosissaan kestäviä ratkaisuja yhteisen maailmamme ongelmiin.
Uuden vuoden yönä minua koskettivat tutun Maamme-laulun sanat, kun Senaatintorilla laulettiin "viel´lempemme saa nousemaan sun toivos riemus loistossaan". Samaan aikaan tuttavani lähetti facebookin kautta lainauksen Eino Leinon Loistavasta Apollosta, jossa muun muassa sanotaan: "Oi ihmiset toistanne ymmärtäkää, niin suuri, niin suuri on maa". Tuollaista unelmahöttöä siis harrastettiin, kun Suomen kansakuntaa rakennettiin runsas sata vuotta sitten.
Jutta Urpilainen aloitti SDP:n puheenjohtajakautensa puhumalla unelmista. Minusta hän aloitti oikein. Sen sijaan ei ollut oikein, kuinka tuo aloitus vastaanotettiin. Se ymmärrettiin tahallaan väärin. Ja vääryys Jutta Urpilaista kohtaan on jatkunut. Kuuntelemisen sijaan on valittu vähättely, jolle ei ole perusteita. Jos tarkastelemme esimerkiksi Jutta Urpilaisen talouspoliittisi kannanottoja, ne ovat olleet oikein ajoitettuja ja mietittyjä. Eduskuntavaalitaistelun alkaessa SDP:n puheenjohtaja tarvitsee ja ansaitsee puolueväen tuen. Hän ansaitsisi myös nykyistä huolellisemman ja asiallisemman kohtelun tiedotusvälineissä.
Politiikassa sanat ovat tekoja. Minä uskon hyvien sanojen voimaan, kun rakennamme yhdessä tulevaisuutta. Tällä blogilla haluan olla mukana rakentamassa parempaa maailmaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti