perjantai 7. tammikuuta 2011

Yksinasuva eläkkeensaaja

Ymmärrän, että vanhuspalvelulakia vaativat ovat hyvällä asialla. Silti ikälaki tuntuu minusta vastenmieliseltä. Yhteiskunnan tulisi olla sellainen, että hoivaa annetaan kaikille sitä tarvitseville ilman erityisrajauksia. Vanhuus ei ole poikkeustila tai sairaus sinänsä. Tehostettua hoitoa tarvitsevia on kaikissa ikäluokissa. Miten olisi laki "hoivaa tarvitsevien inhimillisestä kohtelusta"? Tai itse asiassa tuollaisia lakeja ei pitäisi tarvita lainkaan. Vahvistaahan jo perustuslakikin kansalaisten perusoikeudet.

Käsitykseni sai vahvistusta, kun luin uudesta Suomen Kuvalehdestä sosiaali- ja terveysministeriössä lain valmistelutyötä johtavan Reijo Väärälän haastattelun. Hän totesi, että vanhustenhuollon järjestämiseksi on kaksi tietä. Toinen niistä on nyt valmisteilla oleva "ikälaki". Toinen on valtavirtaistaminen, jonka myötä ikäihmisten asemaa tarkistetaan kaikessa lainsäädäntötyössä. Ruotsi, Norja ja Tanska ovat valinneet jälkimmäisen vaihtoehdon.

Väärälä toteaa aivan oikein, että erillisen lain tekemisessä on pulmansa. Miten vedetään esimerkiksi ikärajat, kun ihmiset ovat niin erilaisia. Vanhusväestöstä on tällä hetkellä 10 prosenttia laitoksissa ja tehostetussa palveluasumisessa. Loput 90 prosenttia viettää jokseenkin normaalia elämää, miten tuo sitten halutaankin määritellä. He kuntoilevat, auttavat toinen toisiaan ja lapsiaan, matkustavat, harrastavat kulttuuria ja pitävät huolta huushollistaan ja taloudestaan. Se kuuluu toki elämään, että tahti hidastuu ja erilaiset vaivat lisääntyvät.

Apulaisosastopäällikkö Väärälä kertoo SK:n haastattelussa, mitä hän odottaa oman vanhuutensa varalta. "Toivon, että lähellä olisi kirjasto, kauppa, apteekki, parturi, valaistut ladut." Hänen mukaansa vanhuus ei muuta elämää kapeaksi yhden sektorin elämäksi. "Sosiaali- ja terveyssektorin rooli korostuu silloin, kun alkaa tulla hoivan tarvetta. Mutta ollaan hukassa, jos vanhuuspoliitikkana nähdään vain se hoito."

Käyn joskus ikääntyneiden ystävieni kanssa syömässä viikonloppuiltana jossakin Helsingin keskustan suositussa ravintolassa. Useimmiten olemme ainoita yli 60-vuotiaita. Näkymä poikkeaa merkittävästi Välimeren maiden lauantai-illoista. Siellä iltaelämästä nauttivat niin vauvat kuin vanhuksetkin. Kolme sukupolvea muodostavat perheet istuvat yhdessä illallisella, yli 80-vuotiaat ystävättäret ovat pysähtyneet kahville tai lasilliselle ja vanhat pariskunnat
kulkevat käsi kädessä ihmisvilinässä.

Minusta tuntuu, että tarvitsemme enemmän sukupolvet ylittävää kanssakäymistä kuin iän perusteella leimaavaa ja karsinoivaa lainsäädäntöä. Ehkä ikääntyneiden hoivan laatu ja saatavuuskin paranisivat, jos opimme suhtautumaan luontevasti vanhenemiseen. Lakihan ei saa ketään enää nuoreksi ja terveeksi.

Olen jäämässä kuluvan vuoden aikana työeläkkeelle. Minusta tulee yksinasuva eläkkeensaaja, mutta itse kuvittelen kyllä olevani sama ihminen kuin ennen eläkepäätöstä.


4 kommenttia:

  1. Kiitos Ulpu taas blogista. Koeteltua viisautta kaikissa. Meillä Hämeessä on kansanedustajaehdokas ja kaupunginvaltuutettu, joka kohtaa vanhukset työssään. Luulen, että hän olisi samas mieltä kanssasi. Olin eilen tukiryhmän tapaamisessa. Hoitaessaan isoäitiään hän ei koskaan käyttänyt käsineitä, koska kosketus on tärkeä. Toisenlaista on Suomessa lähihoitajana. Tämä SDP:n ehdokas onkin syntyään intialainen. Nimi on vaikea: Ranjithkumar Prabhakaran. Toinen vaikeaniminen ehdokas Espoosta ehdottaa älyttömia. Maria Guzenina-Richardsonin mukaan lapsilisät pitäisi porrastaa tulojen mukaan. Minkähänlainen byrokratia siitäkin tulisi. Lapsilisät verolle on vanha hyvä ehdotus. Onneksi sinulla on tolkullinen ehdokas Helsingissä.
    Terveisin Ikääntynyt ystävä

    VastaaPoista
  2. Hyvä juttu Ulpu, jälleen kerran. Mekin pohdimme, kolme sisarusta, viime viikolla sitä, milloin olemme vanhoja. Nyt olemme eläkkeellä ja asumme yksin. Nautimme olotilastamme. Minulla on paljon eri-ikäisiä ystäviä lapsista hyvin iäkkäisiin. Ihminen on enemmän henkinen olotila, kuin ikälakiin määritelty numero. Itse koen niin, vaikka äskettäin havahduin siihen, että voin viettää tupaantuliaiset samalla, kun saavutan kansaneläkeiän. En tunne itseäni vielä vanhaksi.

    VastaaPoista
  3. Kaarina ja Leena, kiitos kommenteista. Harmi, ettei kantti kestänyt 1987 toteuttaa suunnitelmaa lapsilisien reilusta korotuksesta ja verolle panosta. Olen muuten tavannut Ranjithkumar Prabhakaran. Hän on hieno, voimaannuttava persoona. Leenan kanssa teemme sitten täällä Helsingissä töitä tolkullisen ehdokkaan puolesta.

    VastaaPoista
  4. Minäpä vähän purnaan teidän yksimielisyyttänne. Ensinnäkin työeläkeläinen ei ole vanhus muualla kuin suomalaisessa kielenkäytössä. Niin kauan kuin pystyy sujuvasti hoitelemaan asiansa, vanhuus on todellakin pelkkä mielen tila. Tervekin ihminen kuitenkin alkaa olla vanhus tuolla 80 ikävuoden paikkeilla tai yli. Tanskassa oli ainakin aiemmin tapa, että pätevä vanhushoidon ammattilainen käy kerran vuodessa näiden vanhusten luona arvioimassa tilanteen ja avun ja hoivan tarpeen,jotta vanhuksen kotona asumista voitaisiin tukea mahdollisimman pitkään. Nyt jo kartalta kadonneessa kotipitäjässäni käytiin aikoinaan samassa tarkoituksessa kotikäynnillä kuntalaisen täytettyä 80 vuotta. Kun kunta liitettiin tehokkaaseen suurkuntaan, sekin palvelu päättyi. Vanhusväestön, siis oikean vanhusväestön hoidossa ja hoivassa on erityistarpeita, kuten toimintakyvyn ylläpito, sillä kun se kerran on mennyt, sen palautus ei enää yleensä suju. Valtaosa vanhuksista kuitenkin haluaa olla kotonaan mieluimmin loppuun asti. Vanhusneuvolat minä haluan tähän maahan, sillä eri puolilla laajaa Suomen maata elää jo nyt pienten ikäluokkien vanhuksia kodeissaan pelkän omais- ja naapuriavun varassa. Yksityistä ostoapua ei ole saatavissa, koska sitä ei saa harvan asutuksen alueilla kannattavaksi. Kaikilla olisi rauhallisempi olo, jos jostakin saisi edes pätevää neuvontaa.
    Taloustoimittajana pitää myös huomauttaa, että julkiset palvelut ovat sitä tärkeämpiä mitä vähemmän muuta on tarjolla (markkinahäiriötilanne). Nyt ne keskistetään suuriin keskuksiin, joissa markkina muutenkin toimii tai on ainakin luotavissa.
    Terveisin Riitta Hildén

    VastaaPoista